Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Ilmainen sähkön kilpailutus netissä - Sähköt.net

Kiusaaja hakee hyväksyntää

Elämme armottomassa maailmassa jossa meillä on oikeus tuomita väärin tehneitä ihmisiä. Jopa lapsia ja nuoria.
Sosiaalinen media luo meille ympäristön jossa sana on vapaa ja jossa monikaan ei tule miettineeksi mitä sinne kirjoittaa ja mitä asenteita kirjoituksista huokuaa.

Kun puhumme kiusaajista, noista kehittyvistä lapsista ja nuorista olemme armottomasti valmiita lähtemään lynkkaamaan heidän toimintansa. Varsinkin vanhemmat nousevat barrekadeille, kun kiusaaja kiusaa. ”Silmä silmästä”

Haluan avata hieman mekanismeja kiusaamisen taustalla. Lapset ja nuoret harjoittelevat sosiaalisia taitoja. Toiset kiusaa siksi, että he tietävät saavansa sillä hyväksyntää kaveriporukassa ja eivät tule tällöin tule itse kiusatuiksi.
Toisille taas kotiolot ei ole edullinen kasvuympäristö. Vanhemmat ovat poissa lapsen elämästä kerta toisensa jälkeen esimerkiksi kiireisen työelämän takia. Vaikka lapsi ei kokisi itse väkivaltaa kiireisessä perheessä, niin jo pelkkä toistuva hylätyksi tulemisen tunne voi aiheuttaa aggressio -tai huomionhakuista käytöstä. Lapsi haluaa hyväksyntää ja turvallinen ympäristö antaa lapselle mahdollisuuden reagoida tunteilla. Usein näitä tunteita puretaan muihin, koska tunne-elämän käsittely on vajavaista. Tunne-elämän käsittelyä opetellaan vielä aikusenakin. Tiedämmehän niitäkin aikuisia jotka purkavat tunteitaan toisiin. Tällöin meillä usein herää ajatus, että tällä ihmisellä ei ole kaikki hyvin. Tätä samaa ajatusta olisi tärkeä jalostaa myös lasten ja nuorten kohdalla.
Mikä saa kiusaajan kiusaamaan?

On tietyllä tapaa ihan normaalia ja luonnollista, että lapsetkin reagoivat tunteillaan.

En tahdo puolustella kiusaajia, vaan lisätä ymmärrystä miksi ihminen käyttäytyy tietyllä tapaa toisia kohtaan varsinkin ryhmässä jossa toisten taustatuki mahdollistaa kiusaajan käytöksen. Kukaan ei kiusaa yksin. Aikuiset ovat avain asemassa puuttumaan lapsien ja nuorien kokemaan väkivaltaan sekä ymmärtämään miten ryhmäilmiöt toimii. Tämä tarkoittaa, että aikuisen tulee ymmärtää ryhmän rooleja, ilmiöitä, asenteita ja nähdä tätä kautta miten ihmiset toimivat sosiaalissa suhteissaan. Kun ymmärrämme enemmän syitä ihmisten käytökseen, meidän on helpompi puuttua ja jatkossa ennalta ehkäistä kiusaamista.
Jos laitat Googleen hakusanan bullying ja selaat kuvia voit huomata, että jokaisessa kuvassa on ryhmän tuki kiusaajan taustalla:
Bullying

On olemassa kiusaajia jotka ovat täynnä vihaa ja aggressiota. He tarvitsevat kipeästi meidän aikuisten asiallista ja tuomitsematonta kohtaamista. He tarvitsevat apua siinä missä kiusattukin. Tuo kiusaaja saattaa olla entinen kiusattu tai hän elää perheessä jossa on päihde -ja mielenterveysongelmia. Hän voi olla sisaruksen kiusaama tai huostaanotettu lapsi jota ei ole koskaan kohdattu asiallisesti ja kiireettömästi ymmärtäen. Ihmiskohtaloita on todella paljon ja emme aina tiedä miksi ihminen reagoi aggressiivisesti toisiin.
Olemme pimennossa ja armottomia, jos emme annan lapsille ja nuorille mahdollisuutta kertoa omista haasteistaan turvallisessa ympäristössä jossa ei tuomita ketään. Meidän aikuisten jotka tekee töitä lasten ja nuorten kanssa, tai me jotka olemme vanhempia tulee ymmärtää miksi toisella on tarve alistaa muita.

Kiusaajakin tarvitsee apua!

Miksi pojat ei saa itkeä?

Suomalaisessa kulttuurissa on aina ihailtu sisua. Sisua ei kuitenkaan ole pystytty määrittelemään konkreettisesti, se on jotain olemassa olevaa, se on suomalaisessa asenteessa, sillä kasvatetaan meidän suomalasia poikia ja miehiä. Sen varjolla kasvatamme ja kiellämme poikia ja miehiä näyttämästä sekä puhumasta tunteista?

On aikuisia miehiä joiden mielestä on heikkoutta jos mies näyttää ja puhuu tunteista. Onhan itkeminen mielen heikkoutta, eikä mies saa olla herkkä. Mies ei ota naiselta turpaa, tai jos ottaa mies on liian herkkä ja heikko, sekä persoonassa on pakko olla jotain vikaa. Alistettu mies on säälittävä!?

Mies turpaan saatuaan nousee maasta, nostaa rinnan rottingille, puhdistaa pölyt vaatteista, pyyhkii veret huulesta, imee itkun ja sanoo:
”Ei tässä mitää kaikki hyvin!”
tai hyökkää uhkaajan kimppuun.
Kuitenkin tämä samainen mies kotiin päästyään alkaa kasvattamaan sisäistä aggressiota joka voi tulla pihalle pahantuulisuutena, itkuna, tavaroiden rikkomisena… Häpeä alistamisesta sitoo miehen puhumattomuuteen. Häpeä siitä, että tässä kulttuurissa mies joka ei nouse muita vastaan on heikko!

Taustalla on psykobiologisia tekijöitä ja meidän tulee mennä pitkälle kivikauden aikaan. Mies ihminen on soturi! Se joka metsästää, se joka sotii, se joka taistelee fyysisesti… Mies ei ikinä itke eikä valita! Vaan hänen tulee tehdä valittamatta miehen työ. Käydä armeija, kestää fyysinen väkivalta ja alistaminen, eikä missään nimessä koskaan tule myöntää, että on kokenut elämässään jotain kamalaa jonka takia saattaa kärsiä mielenterveydenongelmista.

On olemassa lapsuudessa väkivaltaa kokeneita ja nähneitä miehiä, niitä pakon edessä hiljennettyjä, kiusattuja, tai kotona alistettuja poikia joiden lapsuuden kokemuksia on vähätelty. Joiden kaveripiirissä on painittu koulun käytävillä, revitty ja heitelty hattua ja verhottu painiminen, potkiminen ja muu tuuppiminen kavereiden väliseen ”läppään”. Ne pojat jotka häpeää sitä kuinka tuli alistetuksi eikä kehtaa koskaan sanoa niistä ääneen. Häpeä jonka takia ei kehtaa sanoa kaverille, että: ”Toi ei tuntunu hyvälle!”
Häpeä jonka takia poika ei itke, kun saa turpaan!

Nämä on niitä miehiä joilla on aikuisuudessa haasteita. Haasteet ovat usein aggression ja tunteiden hallinnassa. Tuo aikuinen mies voi tehdä kaikkensa jotta miellytäisi muita ja tulisi hyväksytyksi. Se voi olla muuri, eli koviksen-rooli jolla peitellään nallekarhumaisuutta. Sillä peitellään, että itselläkin on tunteita ja niihin sattuu tai on sattunut. Voi olla alkoholismia, päihteiden käyttöä, aggressiivisuutta ja vihaa… Kaikki tämä näkyy miehen käytöksessä ja arvomaailmassa muita ihmisiä kohtaan.

Vuonna 2017 reilu 600 miestä teki suomessa itsemurhan. Kolme kertaa enemmän, kuin naiset. (https://findikaattori.fi/fi/10)
Herää kysymyksiä:
Miksi? Onko mies-kulttuurimme vahvuuden ihannointi yksi syy? Häpeä siitä, että tuntee ja sairastaa? Häpeä, että lapsuuden kokemukset voi vaikuttaa itseen huonolla tavalla? Meidän miehillä ei lapsuuden kokemukset saa vaikuttaa aikuisuuteen?

Ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä, kun sanon:
Miehilläkin on aivot ja niiden reagointitavat eivät riipu sukupuolesta!

Uudet tuulet puhaltaa

…joskus elämä vie toiselle mantereelle. On pohdittava mitä elämällä on antaa…

Useat ovat kyselleet olenko koskaan ajatellut alkaa Youtubettamaan tai pitämään blogia työstäni, sekä psyykeen hyvinvoinnista liittyen kiusaamisasioihin?
Ajanpuutteen vuoksi en koskaan ajatellutkaan asiaa sen syvällisemmin.
Nyt matkustettuani uudestaan Espanjan Torreviejaan opiskelemaan syksyn opintorästejäni pois ja tekemään etänä töitä suomeen, aloin pohtimaan blogi-asiaa uudestaan. Perheeni jäi suomeen ja se herätti minussa tunteiden pyörremyrskyn. Pohdin, että nyt voisi olla oikea aika julkaista ensimmäinen blogi. Jahka saan ensin ajatukseni vaan kasaan.

Ajatuksien kasaannuttua jonkinlaiseksi järkimöhkäleeksi aloin tuottamaan tekstiä:
Istun olohuoneessa ruokapöydän ääressä ja kirjoitan ensimmäistä blogiani. Istun viltin alla tossut jalassa, sillä ulkona on kylmä eikä sisälläkään mikään lämmin ole. Päivät tähän mennessä ovat olleet upeita, aurinkoisia ja lämpimiä. Ulkona parvekkeella voi helposti paistatella päivää reilu 30 asteen lämmössä. Paitsi tänään.

Eniten pohdin yksin ulkomaille lähtemistä. Jännitin pitkästä aikaa, tällä kertaa sitä, että millaista on olla yksin ulkomailla. Ensimmäistä kertaa ikinä. Olenhan ollut miltein 9v parisuhteessa ja kahden lapsen äiti. Olen siis tottunut siihen, että päivittäin elän elämää jossa otetaan huomioon muita ihmisiä mitä tahansa tekeekin. Nyt minun tarvitsee ottaa vain huomioon itseni ja oma hyvinvointini, sekä etänä tietenkin myös perhe. Ei siis ollut helppoa sanoa heippoja perheelle lähdettyäni kohti turvatarkastusta heidän saattaessa minua lentokentällä. Emme näkisi muutamaan viikkoon.
Mietin kuinka hienoa on se, että pääsen matkustamaan, mutta kuinka omatuntoa soimasikaan perheen jättäminen. Äitinä tunnen kuitenkin suurta vastuuntuntoa perhettäni kohtaan, vaikka tiedän heidän pärjäävän. Enkä suinkaan ole heitä heitteille jättänyt. Päivittäin olemme yhteyksissä ja mummo on tukena arjen pyörittämisessä suomen kamaralla. Onhan lapsilla upea ja huolehtiva isä.
Miksi sitten yksin ulkomaille? Tämä on jatkoa viime vuonna alkaneelle retriitilleni: Oppia tuntemaan itsensä. Olen leikitellyt ajatuksella pitkään, että tämä voisi olla hyvä keino oppia huolehtimaan itse itsestä. Huomata, että yksinkin kykeneekin moneen. Minulla oli jossain vaiheessa kausi jolloin nojauduin ihan liikaa muiden apuun ja tukeen, enkä pystynyt olemaan yksin. On hienoa, että minulla on myös aviomies joka tuki minua tänne lähtemisen kanssa.

Kuitenkaan kaksi vuotta sitten ei ollut mitenkään itsestäänselvää, että lähtisin yksin ulkomaille. En mennyt edes kahvilaan yksin nauttimaan kahvia. Ajatus tuntui jotenkin vieraalta, vaikka sosiaalisten tilanteiden pelkoja ei ole ollut ainakaan vuosikymmeneen. Ainoastaan paatunut tapa joka muka suojeli minua edelleen vaanivalta ”pahalta”. Pahalla tarkoitan kiusaajia. Teininä en uskaltanut julkisille paikoille tappo -ja hakkausuhkauksien jälkeen yksin. Aloin pelkäämään sosiaalisia tilanteita, sillä niissähän voi kohdata kiusaajansa.
Enää en tietenkään pelkää ihmisiä, mutta tapa oli pinttynyt näin aikuisenkin selkärankaan. Nyt olen päässyt tavasta eroon ja jopa nautin yksin kahvilla käymisestä. Oikeastaan tämä on mennyt siihen ääripäähän, että nautin mieluusti nykyään yksin asioista. En pelkää ihmisiä, enkä pelkää omia ajatuksiani. Olen sujut ja tiedän, että ne pelottavat ajatukset nyt aikuisena olisivat vain jäännöksiä vanhasta traumasta. Ne eivät ole totta. Nykyään olen turvassa ja kaikki on hyvin. Opetanhan näin nuorille kiusatuillekin joiden kanssa työskentelen.

Ensimmäiset päivät täällä meni sopeutumiseen. Tietynlaiseksi hyvinvointi ja opiskelulomaksi tätä voi kutsua, sillä viimeiset kaksi päivää olen opiskellut, tehnyt töitä, kävellyt merenrannalla ja nauttinut espanjan säästä. Torrevieja on upea rauhallinen kaupunki jossa yksinäinen ladykin uskaltaa kulkea kuulokkeet korvilla musiikkia kuunnellen ja merestä nauttien!

ADIOS!

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi