Yleinen

Crossfit: ”Huono”kuntoisten kirosana vai mahdollisuus?

04.05.2015, lucylla

Nyt sitten sananen tästä nykyajan ”muoti-ilmiöstä” ja monien käyttämästä kirosanasta Crossfitistä.
Paljon kuulee, kun seläntakana nauretaan jollekin liikkeelle tai joku sanoo: ”en mä kykene”. Toiset ylistää maasta taivaisiin ja elää sitä, toisille se on harrastus… Minulle se on harrastus ja osa itseni voittamista. Laji jossa kaikki, siis aivan kaikki on mahdollista. On mahdollisuus kehittää voimaa, on mahdollisuus kehittää kestävyyskuntoa, on mahdollisuus kehittää liikkuvuutta etc. Se on mahdolisuus kokonaisvaltaisena lajina jo omana itsenään. Useat jopa nauraa sille. Niin minäkin tein ja nauran usein vieläkin. Monetkin liikkeet näyttää iiseille, ehkä jopa hoopoille, kunnes itse kokeilee. Nauru loppuu lyhyeen ja tilalle astuu tahto osata, kun pilkka osuu omaan nilkkaan.  Jos en opi heti, harjoittelen entistä enemmän. Nauraminen ja huumori oma harrastamassa lajissa on myös tärkeää. Se on osa hyvää mieltä joka pitää lajissa kiinni!

Pohdin aikoinani, eli viime kesänä pitkään lähdenkö tämän lajin rumbaan mukaan. Se, että mulla on yliliikkuvat nivelet, ei ole este harrastamiselle, mutta pitkään jatkunut krooninen kipuilu ja ylipaino valitettavasti on vaikuttanut nivelten kuntoon. Nivelet täyttyy nopeasti nesteestä tai ylläpitävä lihas menettää hallinnan… Mietin kykenenkö tähän ollenkaan, koskaan. Salin vaihto ja päämäärätietoisuus ei estänyt lajin kokeilua, vaikka kuinka monet mua varoitteli ja toiset kannusti. Lähdin sydämen perään. Jossain alitajunnassa asuu verenmaku ja hullu impulsiivuus. Mitä rankempi laji, sen parempi! Mua kiehtoi ajatus aerobisen treenaamisen ja voimannoston sekoittamisesta. Pelkkä raudan nostaminen salilla on toisinaan tylsää, mitäs kun siihen lisätään vielä maksimisyke ja verenmaku suuhun = Crossfit. Voimistelulajeja, joita myöskin käytetään CF:ssä on mielenkiintoista opetella.

Tänä maaliskuussa astuttiin taas ihan tosissaan uusien nivelhaasteiden eteen, kun aloin treenaamaan uudella boxilla. Intensiivi OnRampin jälkeen tekniikkaa on viilattu ja viilataan edelleen. Keskikehon hallinta on tuottanut ongelmia, mutta sinnikkäästi olen treenannut keskikehon lihaksistoa, jotta olisin taas entistä parempi ja osaavampi. Nivelet on toisinaan ollut kovilla ja oman haasteensa on tuonu CF-tekniikka joka osaltaan tehdään hieman yli normaaleista liikkeistä jotka olin jo aiemmin oppinut. Nyt jouduin opettelemaan liikkeet uudestaan ja omalle keholle suotuisalla tavalla. Venyttely on mun kohdalla ns. turhaa (oikeastaan haastavaa), koska taivun moneen suuntaan muutenkin. Tuon taipuvaisuuden takia olen joutunut entistä enemmän keskittymään lihaskunnon vahvistamiseen ja HALLITSEMISEEN, kuten sen keskikehon lihaksiston! Puhun nimenomaan hallitsemisesta, koska sitä tämä on. Normijannu pystyy tekemään liikkeen normaalisti, kun mun tarttee keskittyä hieman enemmän ja opetella hallitsemaan liikkeissä käytettäviä lihaksia niin, että pystyn esimerkiksi jonain päivänä tekemään vaikka valakyykkyä 40kg kera.
On kuitenkin hienoa huomata, että kuukauden aikana sitkeys on palkittu ja olen kehittynyt huimasti! Käsilläseisonta alkaa sujumaan, kun keskikehon hallinta on parantunut. Etukyykyssä tuli kahdessa viikossa 15kg korotus (aiemmin 40kg, nyt 55kg), kun tein kotona ns ylimääräsiä keskikehonhallintaliikkeitä. Rinnallevetoa 50kilolla ja MAVE raakana 85kg. Kättelenkin nykyään kuulemma tosi voimakkaasti 😀
Olen oppinut myös olemaan armollinen. Rankkojen lajien kanssa treenatessa on pakko opetella kuuntelemaan kehoa ja treenaamaan itselleen suotuisalla tavalla sekä ohjeita kuunnellen.

Eli onko laji uhka vai mahdollisuus?
Sanon, että ehdottomasti MAHDOLLISUUS meille kaikille! Meidän boksilla jokainen treenaa yksilönä. Boksikamujen kannustuksien kuuleminen on mieletöntä, koska kaikki tsemppaa toisiaan. Ei haittaa onko lihava vai laiha, huonokuntoinen tai viikinki, blondi tai punkkari, me kaikki voimme tehdä tai kokeilla sitä. Meillä valkut on mielettömiä ja asiantuntevia. On siis ilo treenata boksilla, kun joka kerta treenatessa saa asiantuntevaa ohjausta tekniikkaan tai voi kysyä mitä vaan. Nivelvammaisetkin saa fysioterapeuteilta, eli meidän valkuilta upeita ohjeita. Kehittymäänhän sinne ollaan menty!
Nyt valmistaudun toukokuun lopussa järjestettäviin Gentai Gameseihin. Kyseessä amatöörien, eli kuntoilijoiden sarja. Kilpailemaan lähteminen ei ollut itsestäänselvyys, mutta itsensä voittaminen ja kehittäminen on aina mielessä. Tämä lienee normaali jatkumo, jos treenatessa on tylsää. Siitäkin saa yhden hyvän syyn treenata entistä kovempaa. Kyllä vanhan kilpurin alitajunnassa on silti usein kilpaileminen. Ainakin itseään vastaan. Ihmisen suurin vastustaja on oma itsensä, oma mieli… 😉

Käykää tutustumassa Boksiin ja tulkaa kokeilemaan. Sen jälkeen tiedät onko laji sinun vai ei!
http://www.crossfitlahti.com/

11169746_447654138744629_8644555474097358382_o 11209371_447653955411314_1643847072783397499_n


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *