Yleinen

Henkinen romahdus vai leuka ylös ja kohti uusi pettymyksiä?

25.05.2015, lucylla

 

Nyt voidaan puhua ääneen ja rehellisesti: Olen harrastanut Crossfittiä vasta kolme kuukautta. Elikkäs niin sanotusti laadukaan valmennuksen alla. (toki viime syksynä kävin OnRampin, mutta valmennusta ei ollut) Reenejä takana 10v sohvaperunoinnin jälkeen 1,5v. Liikkeelle lähdettiin huonosta peruskunnosta ja vammoista. Tän talven ja kevään olen ollut kahden tulen välissä: Kilpaillakko vaiko ei?
Vanha kilpauimari kyllä muistaa ne adreryöpyt ja nousevan sykkeen ennen omaa starttia. Myöskin sen kaiken keskittymisen, venyttelyn, lämmittelyn, nesteytyksen ja ruokavalion merkityksen. Näitä hetkiä kaipaan toisinaan. Näiden hetkien toteuttaminen on luonnollinen jatkumo…

Takana on meidän oman Crossfit boksin kisat joissa sijoituttiin hienosti Team Biceps Mafian kanssa kolmansiksi. Piru vie miten hyvä fiilis oli. Ensimmäiset kisat joihin lähettiin niin leikkimielisen tosisaan, kuin voi vaan lähteä. Tiimissä tekeminen on kyllä kivaa. Kaikilla on omat vahvuutensa ja me mentiin vahvuuksien mukaan, kun finaaliin päästiin.
Olin erittäin tyytyväinen omaan suoritukseen, annoin itsestäni kaiken ja parempaan en olisi kyennyt. Kaikki tiimit oli upeita ja oli ihanaa, että meidän mahtavalla yhteishengellä koko boksi kannusti koko boksia, tiimit tiimejä ja oma tiimi omaa tiimiä.
Oli mahtavaa, kun kuuli jonkun huutavan omaa nimeä ja tsemppaavan. Sitä olen ehkä hieman kaivannutkin. Uimakisoissa ei paljoa kannustuksia kuullut, kun hapenotto tapahtuu niin nopeasti. Ei siinä kerkeä olemaan kun omien ajatuksiensa kanssa.
Kaikenkaikkiaan tämä boksin Tiimi-suoritus sytytti tosissaan kipinän kilpailemaan.

Gentai Games ja kuntosarja onkin sitten asia erikseen. Raivokkaan (eli ei niin raivokkaan) omareenailun jälkeen oli mielenkiintosta lähteä kylmiltään Gentain Gamesin matalankynnyksen kuntosarjaan. Omalla boksilla on vedelty vajaata sataa kiloa perässä ja heitelty 8kg kahvakuulaa milloin mitenkin. Allun kanssa reenailtiin vähän. Gentailaisetkin anto mulle vinkin, että ennen kisoja olis preppi-treenejä Radiomäellä, saa mennä kokeilemaan. No oma aika kun ei anna periksi venyä joka suuntaan ja omalla boksilla treenailu on jotenkin niin… tuttua ja turvallista.
Se on kisapäivän aamu. Heilahettii nuoren reeniystiksen Allun keralla Radiomäelle, bongattiin kelkat ja revettiin nauruun.
”Kyllä me NOI kelkat nyt iisisti vedellään!”
Kysessä siis kelkanvetoa peruspainolla 15kg ja joka toisella kierroksella laitetaan kelkkaan 20kg ja joka toisella otetaan 20kg pois. Yhden kierroksen matka on 20m + 20m = 40m. Kierroksia mentiin 5m.
Kuntosarjan eka erä kuulutettiin, kun mä olin vessassa. Vessasta tultua mut hätyytetää heti ekaan erään kisailemaan.
Päässä nakuttaa: ”voi perse, nii just…. no ei muuta, ko mennää!”
Astuin eteen otin narusta kiinni ja mietin: ”En ikinä koskaan eläessäni ole vetäny tätä kelkkaa, enkä tällä tavalla. MITEN V*****A mä tuun onnistumaan?! KYLLÄ SÄ PYSTYT SIIHEN, ANTAA PAINAA VAAN!”
Pilli viheltää ja se on menoa. Olin ihan tyytyväinen.
Toinen laji 8kg kuulanheitto jossa yhden pisteen mimini oli 3m. 5m sai 2p ja 7m heitosta 3p. 5minuutin aikana saa heitellä niin paljon kun haluaa.
Kuulanheitossakin olin toki ensimmäisessä erässä. Vahvoilla mentiin. Yritin veivata rauhassa 7m heittoja, eli 3pisteen rajaa rikki. Kiirehän mulla ei ollu mihinkään. Laadukkaasti pitkiä heittoja? Totuus oli toinen… VIRHE!

Toisen erän jälkeen tajusin missä olin koko kisojeni virheet tehny. Kuulanheitossa olisin voinut käyttää 5minuuttia fiksummin heitellen useita lyhyitä heittoja, eikä niin, että olisin keskittynyt vaan pitkiin heittoihin joihin kaikki voimani meni.
Kelkanvedossa keskityin eniten siihen, että kelkka on viivan yli, kun lastaan sitä ja se, että kelkka ei lennä 20m käännöksessä ja osu tolppaan. Tolppaan osuessa aikaan tulee 5s lisä. Minähän menetin aikaani liialliseen tekniseen väserrykseen. Noh empä näihinkään osannut valmistautua koska preppasin itseäni väärin ja olin ekassa erässä.
Kaikenkaikkiaan kuntosarjassa oli 10 osallistujaa. Itsehän olin jaetulla 9:llä sijalla. Suurinosa kilpailijoista oli minua vanhempia? Kisojen jälkeen olin pirun hyvällä fiiliksellä, että edes osallistuin, mutta illalla soimasin itseäni. 3kk kunnollisen peruskuntokauden jälkeen kisoihin lähteminen oli rohkeaa. Kunnianhimoisena oisin voinu reenailla enemmänkin. En kuitenkaa ajatellut, että kuntosarjassakin mennään kovilla panoksilla. Vaikea sanoa kaatuiko oma suoriutuminen rehellisesti paskaan kuntoon vai hölmöihin virheisiin. Oli miten oli, on todettava, että tässä iässä saa tehdä suurempaa duunia itsensä ja kuntonsa eteen. Se ei todellakaan nouse siellä sohvanpohjalla makaillessa. Myöskin lihastenkasvattelukunto on ihan eri kaliiberia, kuin CF-kunto. Se ultimaattinen fitness-kunto jossa kunnon pitää olla monella eri osa-alueella hyvä. Ei riitä, että jaksaa juosta pitkää matkaa, pitää nostaa painoja, osata voimistella, hallita kehoa… Turhaa soimasin itseäni hetken, sen lauantaisunnuntai välisen yön ja koko sunnuntain. Oikeastaan olen tyytyväinen, että kävin katsomassa mihin musta on. Vielä on työtä edessä. Toisaalta, voihan se olla, että olen tiimityöskentelijä? Olen aina ollut vahvoilla tiimeissä. Niin ne kilpauintiajatkin meni: Vahvoilla viestijoukkueessa. Omassa lajissa aina se toinen tai kolmas. Usein jopa se väliinputoaja!
Nyt on se tilanne, että joko laitetaan leuka kohti uusia pettymyksiä tai uusia mahdollisuuksia. Mä olen niiden mahdollisuuksien käyttäjä, riskien ottaja ja rohkea. Sillä meinaan mennä eteenpäin, nyt on suunta johon suunnata. Johonkin toisiin kisoihin! Mieletön kokemus alla.

Paljon onnea kaikille meidän Boksin pärjänneille! Saatii boksille hopeaa Allun ansiosta kuntosarjassa ja pronssia kilpasarjasta Lauran upeasta vedosta. Puhumattakaan niistä muista upeista suorituksista Elliltä, Petriltä ja Petteriltä! Kovia luita meillä! <3

11013216_675940565867989_403798206030903129_n11151068_454110218099021_541395210864418800_n


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *