Yleinen

Luurangot kaapista part 2

22.04.2015, lucylla

Kuinkas sitten kävikään, kun koulut oli ohi?

Tietty maine kirii ihmisestä aina. Vaikkei kyseessä olisi maine, niin koulukiusaamisella on tietynlainen kaava. Kiusaajasta tulee usein työpaikkakiusaaja ja kiusattu on usein kiusattu koko loppu elämän.
Minä itse en tunne oloani kiusatuksi (lukuunottamatta muutamien ihmisten tilannetajuttomuuksia). Usein kuittaan monet asiat aikuisen ihmisten tyhmyydellä.

Nyt kun puhutaan kiusaamisen jälkioireilusta sekä psykologiasta, niin itsehän olen oiva esimerkki kertomaan tästä medikalisaation uhrina.
Muutettuani Lahteen kesällä 2005 kaikki meni kivasti. Mitä nyt pientä syrjimistä, kun kyseessä uusi ihminen kaupungissa ja vanhoihin piireihin on aina hieman huono päästä sisään. Väitän, että normaali ilmiö joka puolella tätä maata. Tovin täällä asuttua sairastuin vaikea-asteiseen masennukseen. Yritin itsemurhia lukuisia kertoja, lepäsin 9kk aikana psykiatrisella osastolla pitkiä pätkiä kolmeen otteeseen, söin pahimmillani 17 lääkettä päivässä, lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttöä etc… Sain diagnoosiksi toisen asteen kaksisuuntaisen mielialahäiriön, sekä vaativan persoonallisuushäiriön. Minua tietenkin hoidettiin sen mukaan. Muutama vuosi elämästä meni omien vanhempien ja kasvatuksen syyttelyyn miksi olen näin heikko. Puhumattakaan siitä, että syytin vielä itseäni äitin syöpään sairastumisesta ja kuolemasta. Parhaan kaverin hautasin 14vuotiaana ja lapsuudessa koettu fyysinen väkivalta ystäväpiireistä sekä vuosiin jatkunut henkinen kiusaaminen… No siinähän on jo ihan tarpeeksi ihmisen mielelle! Näitä asioita harvempi ihminen pystyy omalle kohdalleen edes miettimään, jos ei ole kokenut läheskää samaa. Olen vuosien saatossa kuullut kuinka kiusattuja vähätellään, jopa minuakin.
”Älä välitä!”
”Miks sä annat mennä sen sun nahan alle!”
”Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!”
”Eihän se nyt paha oo, jos vähän lyödään!”

No minäpä kerron; jos alkoholistien, narkomaanien, psykopaattien, mielialaongelmaisten yms lapsilla on riski syrjäytyä normaalista elämästä aikuisuudessa, niin on tämä riski myös JOKAISELLA KIUSATULLA. Puhumattakaan kiusaajasta. Hänen sisäinen pahaolo purkaantuu yleensä ulos kiusaamalla muita. Puhumme sitten fyysisestä tai henkisestä kaltoinkohtelusta, niin syrjäytymisen riski on olemassa!
Minä syrjäydyin hetkeksi.
Elin elämääni psyykelääkkeiden, alkoholin ja sairaseläkkeen turvin. Keksin syitä olla vastaanottamatta töitä tai olla menemättä mielenterveyskuntoutukseen. Keksin monia syitä naukata viinaa ja sekoittaa päätäni viikonloppusin alkoholin ja lääkkeiden voimin. Halusin eroon tunteista, jotka krapulassa aina paheni. Olin noidankehässä. Painoin 110kiloa. Olin täynnä lääkkeitä, viinaa ja epäterveellistä ruokaa. Vuosina 2006-2007.

2008 aloin irtaantumaan lääkkeistä, sairaseläke loppui, menin työkokeiluun. Aloin saamaan elämääni pikku hiljaa raiteilleen. Luin hurjasti kirjoja ja kirjallisuutta ihmismielestä, mielenhallinnasta, temperamenteista, miten persoonamme muodostuu ja jne. Opin tuntemaan itseäni. Viimeiset 7vuotta minulla on mennyt itseeni tutustumiseen. Tiedän mistä tulen, miten ajattelen, miksi ajattelen, kenen takia ja jne. Tunnen itseni. Voitko sinä sanoa tuntevasi itsesi?

Viimeisen puolentoista vuoden aikana hukkasin itseäni. Aloin urheilemaan taas. Laihduin, nivelvammat on historiaa, aloin linssiluteilemaan enemmän… Talvella tuli pari välirikkoa ja uskoin kaiken mitä musta sanottiin. Kyllä, olen huono kaveri, epäluotettava yms. Pysyin kaksi kuukautta kotona, näin vaan muutamia kavereita joihin pystyin toden teolla luottamaan. Haluisin syrjäytyä vapaaehtoisesti. En uskaltanut ulos. Sosiaalisia pelkoja. Musta varmasti puhutaan mun seläntakana ja juorutaan salaisuuksia. Eikä yhtään helpottanu, että eräs 5v ongelmia aiheuttanut ihminen halusi vielä oman kauhansa soppaan puhumalla valheita pitkin kyliä lapsieni isästä. Avasin omat malli/mielenhallintasivut ja sain sinne sontaa. Lapset hyppi silmille, 4v kotiäitinä oli pitkä aika…. Sairastuin stressiperäiseen lievään masennukseen.
Kaikki koulukiusaamishaavat aukesi talvella. Kouluajan muistoja ponnahteli pintaan, kun mietin miksi tunnen aina syyllisyyttä ja otan syyt niskoilleni. Miksi uskon kaikkiin paskapuheisiin omasta itsestäni vaikka tunnen itseni? Siksi koska mua kiusattu. Skeemat huutelee päässä.
”Sä oot paska!”
”oot huono!”
”Tekopyhä paska!”
Ja nämä skeemat huutelee mulle aina, kun tunnen epäonnistuneeni. Silloin yritän kymmenen kertaa kovemmin, enkä luovu tekemisistäni skeemojen takia!

Vuosia mollaamista kuunnellut ihminen alkaa usein itsekkin uskomaan ja elämään juorujen sekä paskapuheiden mukaan. Uhrista tulee juuri sellainen, kuin siitä puhutaan. Uhria on myös aina helppo heitellä.
Halusin alkaa selvittämään omaa kaksisuuntaista diagnoosia uudestaan. Kiitos lievän masennuksen ja kaksi lasta, sain hoitoa heti! Sen sijaan minun diagnoosia EI kyseenalaistettu näinä 7-6v aikana, kun EN sairastanut lainkaan, enkä syönyt lääkkeitä. Olen vuosia kamppaillut psykiatrian kanssa, sekä lukenut alaaa harrastusmielessä (nykyään työnikin takia), niin olen uskaltanut alkaa kyseenalaistamaan suomalaista psykiatriaa.
Miksei meillä tunneta tai oteta vakavasti kiusattuja ja heidän jälkioireilua? Miksi ihmisen ongelmat on  AINA yleensä perhesyntyisiä ja kasvatuksellisia? Miksi ensimmäiseksi saat arsenaalin lääkkeitä, kun olet tavannut lääkäriä 10minuuttia? Tai pahimmillaan saat myös diagnoosin joka valitettavasti on leimaava pitkäksi aikaa? Miksei meillä anneta asiallista kriisiapua? Kriisiapua ja terapiaa useita kertoja? Törmään jatkuvasti ihmisiin joilla on vääriä diagnooseja sekä hurjia määriä lääkkeitä. Lapsia ja nuoriakin.
Tähänkö me ollaan tultu, että turrutetaan tunteet lääkkeillä eikä opetella käsittelemään menneitä ongelmia pois ja hyväksymään niitä? Perus terve Ihminen pystyy antamaan menneelleen anteeksi ja rakentamaan elämän, itsetunnon yms uudelleen oikeanlaisella avulla ja tuella. Tällöin ihmisen itse tulee myös ymmärtää, että mennyt on häivähdys sinua ja se on mahdolista kääntää voitoksi. Asiat pystyy kääntämään toisinpäin oikealla tuella! Maan päällä tallailee liikaa ihmisiä jotka nojautuu menneiden luurankoihin ja käyttää menneitä tekosyinä nykyiselle käytökselle. Nykyajan nuoret joita kokoajan medikalisoidaan, muttei opeteta käsittelemään tunteita tulevat olemaan ongelmissa omien itsiensä kanssa. Entäs sitten aivokemiat, kun syödään lääkkeitä, onko kukaan tutkinut miten lapsen vuosia jatkunut mielialallääkkeiden käyttö vaikuttaa aivojen kemioihin koko loppuelämän? Siinähän kuitenkin sorkitaan kehittyviä aivoja kemiallisin keinoin. Minne on kadonnut kuuluisa murrosikä? Tuntuu, että murrosikäkin medikalisoidaan = masennus!

Mä ilmeisesti olen totaalinen traumojen ja kiusaamisten uhri. Mun perhe oli mieletön ja aina kannusti mua toteuttamaan mun unelmia. Psyykeen ongelmat ei johtunu perheestä. Psykan puolella sanottiin näin:
Kiusaamisesta ja traumoista aiheutunut traumaperäinen stressireaktio, lievänä. Eli konfliktitilanteessa kadotan identiteettini ja uskon vanhoihin skeemoihin. Riitatilanteissa uskon kaiken sonnan mitä toinen musta sanoo ja se voi olla iiiiiihan mitä vaan. Alllekirjoitan kaiken. Lievä masennus lisää identiteetin katoamista. Mitä aion tälle asialle? No voittaa tämän tunnekäsittelyn ihan itse. En aio kuitata tätä sillä, että mä nyt vaan oon tällanen. Ei mun tarvi pimahtaa nollasta sataan sen takia, että mua on kiusattu. Mä aion kääntää sen toisinpäin. Niinkun olen koko elämäni tehny. Taistellu mennyttä vastaan ja voittanut sen. 8vuotta lääkkeettömänä ja aion jatkaa samalla linjalla. Nykyään omassa työssäni kannustan kiusattuja etsimään keinoja kasvattaa omaa itsetuntoa uudestaan ja toteuttamaan unelmiaan. Puhutaan asioista oikeilla nimillä, ei lääkitä eikä medikalisoida ketään. Me ei aina tarvita diagnooseja ymmärtääksemme itseämme parhaiten, me vaan tarvitsemme kunnon tutkimusmatkan itseemmee ja tutustumisen. Menneiden kääntämisen voitoksi ja itselleen suotuisan elämän luomisen. Pyritään elämään tätä päivää ja huomista elämää onnellisina huolimatta eilisestä! Mielenhallintaa 😉

Peace, love and good summer! <3


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *