Yleinen

Viimeiset 6 kuukautta rehellisesti.

16.04.2014, lucylla Galleria

… Kaks suurta elämänmuutosta vuoden sisään: Pojan syntymä ja sohvaperunasta himo-treenäreksi. Voin sanoa, että siinä on paljon yhdelle ihmiselle. Kahden lapsen kotiäidille.

Viimeisen puolen vuoden aikana on väännetty kyyneliä, hikeä ja jopa verta. Vitsistä lähteneen elämäntapamuutoksen aikana on huollettu kipeitä paikkoja ja pidetty pakkolomaa. Stressin määrä on ollut aivan järjetön. Pitää miettiä mitä elämältä haluaa ja mennä siihen suuntaan sen mukaisesti. On punnittu ruokia tai laskettu kaloreita, lisätty poistettu ja vaihdettu ruokia. Aikataulutettu perhe-elon ja salin välillä sekä parisuhdetta ylläpidetty… Paljon asioita joita joudut laittamaan likoon sekä huoltamaan, että pääset määränpäähän. Pelkästään kahden lapsen kotiäitinä on haastavaa keplotella itselleen omaa aikaa ja ylläpitää rakkautta, niin entäs kun soppaan heitetään vielä määrätietoinen treenaaminen? Projektiin vaaditaan ainakin päättäväisyyttä, taistelutahtoa ja pitkäjänteisyyttä!
Tää on ollu yks rankimpia elämänmuutoksia ikinä lapsien syntymän lisäks. Olishan tää varmaan iisimpää jos olisin ottanut niskaani vaan kuntoilijan tittelin. Ei riitä, pakko saada enemmän. Monia itkuja on tullu väännettyä, mutta samaan tahtiin on hikeä irrotettu salilla ja kiukkua purettu omaan treeniin. Jokainen treeni tähän menessä on tehty täysillä, enkä koskaan ole luovuttanut. Kivusta ja maitohapoista huolimatta olen halunnut voittaa itseni ja mukaavuudenhaluni. Kipu tuo tuloksia ja rasva virtaa hikenä ulos.

5kk treenasin keskenäni. Rakensin omat ohjelmani ja ruokani. Sain upeasti tuloksia. Kuitenkin treenipainot oli tähän mennessä noussu sen verran, että nivelet kipeyty treenatessa. Haukkareita väännettii 9kg painoilla, vaikka olin paremmassa fyysisessä kunnossa, niin samaan aikaan olin kipeä. Outo kompo ettenkö sanois. Olinko tullut tieni päähän?
Olin monet kerrat miettinyt Personal traineriä. Kiinnostus ei vaan riittänyt ottaa selvää eri PT:stä. Nivelvammasena vaadin vielä treenaajan joka tietää oikeasti mun nivelsairaudesta ja miten sen kanssa treenataan. Mähän en usko mitenkäänpäin, että nivelvammasen tulisi lopettaa. Ei todellakaan, vaan sillon pusketaan entistä enemmän eteenpäin ja selvitetään miten treenataan vammaan sopivalla tavalla. Ideanahan olisi kuitenkin pidentää kehon terveitä elinvuosia.

… Erään kerran salilla hikoiltuani törmäsin aivan mielettömään kehoon. Tätä kehoa kehuttuani sain tietää, että kyseessä on Fitness-ammattilainen Heidi Sorsa. Häntä treenautti oma aviomies Jari Sorsa. Pienen small-talkin jälkeen selvisi, että Jari on entinen reumasairaalan liikunnanohjaaja. (Itsehän olin tässä sairaalassa viikon verran tutkittavana.) Hän osasi samantien nimetä minun sairauden, kun puhuin siitä. Tuntui, että palaset loksahti paikoilleen. Tiesin, että tarvitsen apua treenaamiseen ja nyt löysin valmentajan jonka avulla voin treenata kipeytymättä. Siitähän se ajatus sitten lähti ja nyt Jari on toiminut mun treenauttajana kohta kuukauden verran. Treenauksen aiheuttamaa nivelkipua ei enää ole. Tekniikkaa on väännetty ja painoja pudotettu, treenimuotoja muokkailtu.
Tajusin toissa viikolla, etten ole kärsinyt selkäsäryistä pitkään aikaan. Tässä vinkki selkävammaisille: Hooveria, hooveria hooveria! Siinä liike tai enemmänki asento joka pistää syvät selkä ja vatsalihakset toimintaan. Näiden lihasten kiinteys ja voima on tuki selkärangalle. Jos nää lihakset on mitäänsanomattomat, niin selkäkivut on varma riesa. Istumatyöhän lisää ongelmia entisestään. treeni on syytä alottaa lyhyillä ajoilla. Se että vedät vatsaa sisään ja jännität lihaksia voi lisätä kipua selässä. Tää johtuu siitä lihasten tukemattomuudesta/voimattomuudesta. Nykyään pystyn ite olemaan jo pidempiä aikoja hooverissa ja ottamaan sivu askelia siinä asennossa kipeytymättä. Riippuen lantion kulmasta, kipua kyllä tulee välillä ja sen tuntee selän notkon kohdalla. Yleisesti selkä on todellakin parantunut!

No entäs ruokavalio?
Se on tätä nykyä rasvanpolttoa. Kaks viikkoa on menty Jarin antamilla ruokaohjeilla. Hiilareita on lisätty ja lautasella miehen annos. Itsehän olen aiemmin syönyt kuin hiiri. Maitotuotteita ei oikeastaan ollenkaa (rahka ja raejuusto) ja ainoat viljatuotteet joita tulee ahmittua on täysjyvää. Myöskin olen alkanut taas nauttimaan jasmiiniriisistä, nam! Vaalea riisi lisää janon tunnetta, vettä kuluu päivän aikana 3-4litraa keskimäärin. Treenipäivinä nautittu veden määrä on lähempänä viittä. Proteiinit ja hiilarit tulee saada. Protsku kasvattaa lihasta ja hiilari toimii polttoaineena. Itelle treenin jälkeen tärkein on palautusjuoma. Palautusjuoma joka sopii omaan aktiviteettiin ja unelmien tavoittelemiseen. Kyllä sen huomaa omasta hyvinvoinnista ja tuloksista kuinka ruoka ja treeni kulkee käsikädessä. Kun ravinto on kohdillaan, niin keho voi ja jaksaa hyvin.
Silti ruokavalio ei ole kiveenhakattu dietti. Nyt on kyse elämäntapamuutoksista ruokavalion ja treenaamisen suhteen. Kyllä tossa on tullu pitsaakin syötyä ja pikkasen suklaata. Miksei? Mä en kuitenkaan joka ilta istu enää sohvanpohjalla mättämässä sitä suklaata naamaan. Nyt haluan tuloksia ja lihas ei kasva suklaamässyissä sohvalla. Se on se karuakin karumpi totuus. Myöskään salilla treenaus ei itsessään kasvata lihasta ja polta rasvaa. Hommahan toimii niin, että ruokavalio -> Sali -> LEPO + muu elämä.

Treenaus:
Nykyään oma ohjelma on kolmijakoinen ja siihen päälle vielä Grit Strenght kerta viikkoon. Treenikertoja tulee neljä viikossa. Se on riittäny tähän mun muutokseen oikein hyvin. Normisti treenaan yksin keskittyen omaan itseeni. Välillä käyn vierailevien tähtien tai Jarin kanssa. Eilen kävin treenaamassa jalat. Jalkaprässissä väännettiin viimeinen sarja 150kg:llä ja Hackissa tehtii syvempää kyykkäilyä 30kg:llä. Toissapäivänä kävin tekemässä rinnat ja haukkarit. Tällä erää mulla on paikat vielä palautumassa, pähkinänsärkijät arkana ja haukkaritkin kipeenä. On tullu tehtyä.

Stressinsieto:

Voi isä! Kuinka monet kerrat mun on tehny mieli kiljua kurkku suorana ja kuinka monet kerrat olen raahannu ahterini salille vaikka kuinka ottais aivoon tai ei kiinnostais? Todella todella monta! Mieli on voittanut mukavuudenhalun. Kiukkua on purettu salilla nostamalla rautaa tai punnerrettu raivolla. Optimismi on mulle avain onneen ja hyvään mieleen. Sen avulla olen jaksanu treenatakkin. Tiedän, että tehty työ antaa palkintonsa. Nivelsäryistäkin huolimatta treenit on jatkuneet. Jos polvi on kipeä treenataan yläkroppaa ja jos ranne/olka on kipeä treenataan alakroppaa. 4päivää pidempää taukoa en ole pitänyt (ainoastaan helmikuun alussa flunssan takia olin viikon pois).  Tosin empä missään vaiheessa ajatellutkaan, että sohvalla istuessani joku treenaa mulle hauikset ja vääntää vatsalihaksetkin. Kyllä tää kaikki lähtee niin itsestään, kun voi vaan lähteä. Olen yllättynyt itsekkin siitä kuinka motivaatiota ja mielenlujuutta löytyy. Sitä tässä tarvitaan todella paljon. Ruoka on itsessään yksi stressi, treenaus, keplottelu kodin ja salin välillä… jne. Mä en lähe valehtelemaan: Helppoa tää ei oo ollu, mutta palkitsevaa senkin edestä!

Itsetunto:
Se on muuttunut matkan varrella? Tämä lienee väistämätöntä. Ostin eilen itelleni uudet bikinit. Vanhat on jääny isoiksi, sillä rintojahan mulla ei enään ole… Sovitin bikineitä ja heiluin keskenäni peilin edessä. Mietin kuinka olen viime kesänä voinut olla bikinit päällä 11kg isompana, kun nyt tuntuu siltä etten kehtaisi missään nimessä (aion kuitenkin käyttää niitä). Kuinka kriittiseksi sitä muuttuukaan omaa kehoaan kohtaan mitä enemmän treenaa? Alanko mä nyt vaatimaan itseltäni enemmän nopeammalla ajalla vai mitä ihmettä? Tää kehon tutkailu ei ole minua. En ikinä ole ollut kehokriittinen, aina olen ollut tyytyväinen kehoni kokemuksiin ja se näkyy. Nyt tuntuu, että se ei ole kokenut 6kk aikana tarpeeksi vaan vielä on matkaa. Realististahan se on, mutta tämä mielentila on mulle uutta. Koko ajan taistelen näitä tunteita kohtaan ja välttelen peiliä. Kehujakin on vaikea vastaanottaa, kun tekis miel vaan sanoa missä on mitäkin ylimääräistä ja kuinka vielä jonain päivänä täytän sen kohdan varmasti lihaksella. Mistä tämä kriittisyys? Aikoinaan mua ei haitannu yhtään jos isoa persettä tai mahaa kommentoitiin. Kyllä, mulla oli iso persaus ja mahakin. Nykyään ei niinkään… Kyllä silti negatiiviset kommentit kestää, muttei positiivisia. Vielä tähän päivään asti olen pystynyt ottamaan kehut vastaan pelkällä kiitoksella. Taistelen niidenasioiden puolesta missä olen ollut hyvä jo vuosia: kehonkuva ja itsetunto. Niitä mulla ei ole koskaan puuttunut. Isot elämänmuutokset laittaa ihmisen taas etsimään itseään ja tutustumaan itseensä. Tiedä vikasi ja tiedä vahvuutesi, jos et,  etsi ne ja hyväksy osaksi itseäsi! Niinkun aiemmassa blogissani jo puhuin: Tämä kaikki on vaan psykologista! … Itse olen tällä tiellä…

Muutokset puolen vuoden ajalta:
30kg pudoksen aiheuttamaa ihon kiinteytymistähän tässä on haettu. Nyt haluan sanoa, että treenaaminen tekee tehtävänsä. Kiinteytymistä on tapahtunut huomattavasti. Reisien sisällä oleva ylimääräinen iho ja rasva on alkanut sileytymään, allit on kiinteytyny ja vastan iho kiinteytyy myös. Tämä kaikki tapahtuu hitaasti, mutta varmasti.

Projekti on aloitettu 15.10.2013.
6kk: 15.4.2014

Silloin mun mitat oli:
Paino: 85-86kg                                                  74kg                                              -11kg
Rinta: 103,5                                                        93,5                                               -10cm
Vyötärö: 83                                                         74cm                                            -9cm
Ylälantio (alavatsa): 106,5                               95cm                                             -11,5
Alalantio: 110,5                                                  97cm                                              -13,5cm

29.1.2014 2,5kk
Oikea reisi 65cm                                               60cm                                             -5cm
Vasen reisi 65,5cm                                            59cm                                            -6,5cm
Oikea hauis 33cm                                              29cm                                             -4cm
Vasen hauis 33cm                                             30cm                                             -3cm

Kehosta lähteneet sentit yhteensä 6kk aikana:               62,5cm

Varasin itselleni ajan kehonkoostumusmittaukseen. Viimeisimmät mittaukset on otettu joulukuun alussa ja toiset mittaukset on toukokuussa. Tulee sopivasti miltein puol vuotta siinäkin väliä. Näkee sitten onko kehon 34% rasvaprosenttia laskenut mihinkään, hehe.

Muistelen lämmöllä viimeistä puolta vuotta. Olen tehnyt kovan työn, pysynyt päätöksessäni ja taistellut sen eteen vastoinkäymisistä huolimatta. Uskallan sanoa olevani todella ylpeä itsestäni. Voisin vääntää itkua pelkästä onnen tunteesta.  Matka ei missään nimessä ole ohi, se on vain saanut uuden alun.
Toivottavasti tämä meikäläisen puol vuotinen valaa toivoa suhunkin. Siihen pystyy kuka tahansa, millon tahansa, päättäväisyys ja rohkeus mukanaan. Tie ei ole helppo, mutta palkitseva kylläkin!

Erittäin suuri kiitos kaikille niille jotka on kannustanu eteenpäin tässä projektissa. Voin sanoa, että ilman ystävien ja perheenjäsenten positiivista tukea tämä puol vuotinen olis ollu entistä rankempaa. Kiitos myös niille joita mä olen kannustanut. Olen saanut aivan äärettömän mahtavaa palautetta ja teidän kannustus on saanu kovempaa tsemppiä aikasekti. Kovasti tsemppiä siis myös teille.
Ihanaa kesän odotusta kaikille ja auringosta nauttimista, sekä isoja jäätelöpalloja! =)

Photos by:
Jenni Luomaa
Marjo Lappalainen
Tuukka Salmi
Ville Viilamo


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *